Kalligrafia
Kalligrafia eli korutekstaus tai kaunokirjoitustaide on pitkän historian ja vahvan kulttuurillisen merkityksen omaavaa taiteenala. Sana ‘kalligrafia’ tulee muinaiskreikan sanasta καλλιγραφία ‘kaunokirjoitus’ < κάλλος ‘kauneus’ ja γράφειν ‘kirjoittaa’).
Tavalliselle tallaajalle kirjaimet tulevat vastaan jokapäiväisissä asioissa. Mainosten, lehtien ja ylipäätään kaiken tekstin takana on joku, joka on miettinyt, miten tekstit asetellaan tai miltä kirjaimet näyttävät. Kirjaimiin kiinnität helposti huomion vasta, kun ne on aseteltu huonosti tai epätavallisen hyvin. Voi olla, ettet koskaan mieti sen kummemmin, mistä kirjaimet ovat syntyneet tai miten meidän aakkosemme ovat kehittyneet.
Historiasta lyhyesti
Oli aikoja, kun kalligrafia oli erittäin tärkeä niin kulttuurisesti kuin ekonomisestikin. Käsin kirjoitettiin kaikki dokumentit, kirjeet, kartat, etiketit, käsikirjoitukset sekä kiveen kaiverrukset. Sen lisäksi, että esimerkiksi kirjat kirjoitettiin käsin, ne myös maalattiin, koristeltiin, kaiverrettiin ja sidottiin käsin. Kun kirjapainotaito lisääntyi, alkoi massatuotanto, jossa ei käsintehdylle ollut enää sijaa. Varsinkin länsimainen kalligrafia oli helposti siirrettävissä kirjapainoon ja siitä taas eteenpäin, lopuksi myös tietokoneisiin.
Länsimainen aakkosto on ollut helppo siirtää kirjapainoon verrattuna esimerkiksi kiinalaisiin kirjoitusmerkkeihin. Ne eivät olleet aivan niin helposti siirrettävissä massatuotantoon. Kiinalaiset säilyttivät pitkään oman, upean sivellinkalligrafiansa. Samoin voidaan ajatella myös esimerkiksi Islamilaisesta kalligrafiasta.
Länsimainen kalligrafia on kuitenkin säilynyt kaikki nämä vuosisadat, vaikka se on välillä ollut unohduksissa suurelta yleisöltä. Teollistuminen jätti aina pieniä rakoja käsinkirjoittamiselle, tällaisia olivat esimerkiksi adressit ja logosuunnittelu. Tietokone-aikakausi avasi myös kalligrafeille uusia ovia ja mm. Kalligrafi Hermann Zapf on suunnitellut useita fontteja atk-sukupolvelle. Nykyisin kalligrafian harrastajien määrä on kasvussa. Suomessa vielä yleisesti puhutaan harrastajista, mutta esimerkiksi englannissa toimii suuri määrä kalligrafian ammattilaisia, jotka saavat siitä elantonsa.
Kalligrafina olemisesta
Sen lisäksi, että kalligrafi voi tehdä kaupallisia töitä, kalligrafia on lisäksi taidetta. Ero muuhun taiteeseen on siinä, että kalligrafi taiteilee sillä, mitä joku ihminen on sanonut tai kirjoittanut. Kalligrafia taiteena kuitenkin perustuu Roomalaisten kehittämiin suuraakkosiin ja tiukkoihin sääntöihin, joiden mukaan toimitaan.
Kuten tanssissa, se ilo mitä kalligrafia antaa silmälle, on sen rytmi ja tasaisuus. Kuitenkin vaikeutena (tai haasteenakin) on se, että teksti olisi luettavissa. Usein erittäin taiteellisissa kalligrafisissa töissä on vain kauniita kirjaimia, mutta tekstiä ei pysty lukemaan. Vaikka kalligrafia on kuinka modernia tahansa, se silti perustuu vanhoihin menetelmiin, niiden tuntemiseen ja kirjoitetun kirjaimen ”intohimoon”. Yhtä paljon aikaa ottaa tulla hyväksi kalligrafiksi kuin vaikkapa erinomaiseksi pianistiksi.
On vaikea kuvitella, miten pitkälle kalligrafia on vuosituhansien saatossa kehittynyt. Monikaan muu asia ei ole muuttunut, tai muuttanut muotoaan niin paljoa, kuin kalligrafia aikojen saatossa.
Hyvän kalligrafin on tunnettava niin nykyajan menetelmät kuin tuhansien vuosien takaiset luostarien munkkien käyttämät menetelmät. Kiinassa on olemassa sananlasku, että kalligrafi on oppipoika 60-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen voi vasta kehittää omia kirjaimia tai muotoja.
Mielenkiintoista on myös se, että kalligrafit menneisyydessä ovat ilmeisesti olleet enemmän miehiä, kuten esimerkiksi munkit luostareissa. Joitain todisteita on, että myös nunnat olisivat kirjoittaneet. Kuitenkin nykyään enimmäkseen naiset osallistuvat kalligrafian oppitunneille. Naiset ovat viimeistään 100- luvulta lähtien erikoistuneet kalligrafiaan. Tosin on esitetty aineistoa siitä, että kiinassa naiset ovat kautta aikojen olleet parempia kalligrafeja kuin miehet, mutta ovat joutuneet signeeraamaan työnsä miehen nimellä saadakseen ne myytyä.
Aakkostomme kehittyi foinikialaisista äännemerkeistä, joiden aakkostoa parantelivat kreikkalaiset ja viimeisen graafisen silauksen antoivat roomalaiset kiveen hakatuilla meisselikirjoituksella. Roomalaisten monumentaalikirjoitus on säilynyt meidän päiviimme saakka yhtenä aakkostomme kauneimpana graafisena edustajana. Kirjainmuodot ovat seuranneet eri aikakausien vallalla olevia tyylisuuntia ja kehittyneet yhdessä kirjoitusvälineiden, arkkitehtuurin, pukeutumisen ja muun kulttuurin kanssa. Kauneimpia kalligrafian tuotoksia ovat olleet munkkiluostareiden uskonnolliset kirjat, jotka kirjoitettiin nahalle sulkakynää, värejä, kuvituksia ja kultauksia käyttäen.
Marika Koskimäki-Ketelä
puheenjohtaja